Kaikenlaista on taas tapahtunut.
Viime kesänä kaksi asiantuntijaa - kasvattaja ja eläinlääkäri - arvioivat Amandan iäksi yhdeksisen vuotta.
Myös hammaslääkärikäynnillä ilmeni sen suuntaisia asioita muutama viikko sitten. Eli koira olikin minulle tullessaan todennäköisesti enemmänkin kuusi- kuin nelivuotias kuten sanottiin. No, vaikea sitä on monessa kodissa olleesta vahinkokoirasta tietääkään. Eikä sillä suurta väliä minulle olekaan.

Mutta kovin iloinen ja reipas koira silti on. Oravajahti ei enää ole niin kiihkeää kuin aluksi. Ne kyllä huomataan jo kaukaa, mutta semmoista laulantaa ei ole ollut kuin aiemmin. Oopperatyylistä, jos tiedätte mitä tarkoitan.

Uudet laihduttamalla tavoitetut linjat ovat pysyneet hyvin, vaikka aluksi laidutuksen loputtua paino lähtikin helposti nousuun. Elimistö tottui muutamassa kuukaudessa runsaampaan syömiseen ja raakaruoalla ja pienellä puurolisällä on sujunut hyvin. Luunsyönti piti lopettaa hampaiden kunnon paljastuttua hammaslääkärissä.
Kalsiumit pitää saada muualta kuin luunjärsinnästä. Harmi sinänsä; se oli Amandan mielipuuhaa.

Kiitos kaverit!

JOS HALUAT TEETTÄÄ ELÄIMESTÄSI PASTELLIMAALAUKSEN, LÄHETÄ SÄHKÖPOSTIA!